Onko tämä tarina vai ei, en tiedä, mutta ehkä siitä voi vielä sellainen muodostua? Ehkä oma polkuni elämässä ja politiikassa ei ole se tavanomaisin tarina, toisaalta jokaisen tie on erilainen. Minä synnyin itse asiassa Oulussa vuonna -79 psykiatrin ja sairaanhoito-oppilaitoksen opettajan kuopukseksi. Perheessä oli jo kaksi vanhempaa sisarusta sekä sekarotuinen koiramme Pertti. Peruskoulun suoritin ja rippikoulun kävin Oulussa. Tämän jälkeen elämässä tapahtui monia asioita, joiden lopputuloksena muutimme Satakuntaan, jossa jatkoin koulunkäyntiäni Porin aikuislukiossa. Porin Aikuislukiosta kirjoitin ylioppilaaksi kohtuullisin arvosanoin.

Ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen oli aika suorittaa asevelvollisuus Porin prikaatissa Säkylässä. Päädyin suorittamaan asevelvollisuutta kolmanteen jääkärikomppaniaan. Pääasiallisesti toimin siellä panssaroitujen miehistönkuljetusajoneuvojen kuljettajana.

Asevelvollisuuden suoritettuani lähdin Turkuun, missä opiskelin auto- ja kuljetustekniikan insinööriksi. Vaikka en juuri ole tehnyt valmistumiseni jälkeen töitä auto- tai kuljetusalalla, mahdollisti monipuolinen tekninen koulutus työskentelyn muun muassa hydraulisiin voimansiirtoihin erikoistuneessa yrityksessä Tampereella.

Tampereella työt päättyivät vuonna 2009 maailmalla koetun finanssikriisin vaikutuksien johdosta. Tieni vei lyhyen etsikkoajan jälkeen takaisin Turkuun. Turussa päädyin tekemään ystävieni kanssa maalämpöurakoita, lämmöntalteenottojärjestelmiä ja erilaisia lämpöpumppupohjaisia lämmitysjärjestelmiä. Aika oli hyvin opettavaista monessa mielessä, mutta nosti erityisesti kiinnostuksen ympäristöä ja luontoa kohtaan entistä voimakkaammin esille. Lähdimme kuitenkin aikanaan eri teille, ja päätin käyttää töistä kertyneitä säästöjäni asunto- ja kiinteistösijoittamiseen. Kiinnostus kiinteistö- ja rakennusalalle onkin ollut aina vahvana sydämessä, mutta työt kiinteistöjen tekniikan parissa vahvistivat tätä huomattavasti ammattimaisempaan suuntaan.

Sain edelleen mielenkiintoisia työtarjouksia Turusta, jotka yllättäen veivätkin minut muutaman vuoden päästä Espooseen. Espoossa heräsi myös poliittinen kiinnostukseni, tai tarkemmin sanottuna kiinnostus omaan poliittiseen aktiivisuuteen. Alun perin kiinnostus heräsi siitä, etten löytänyt itselleni sopivaa ehdokasta, joka olisi edustanut samoja arvoja ja edistänyt itselleni tärkeitä asioita. Vaalikoneet ja tuttavilta kyselyt eivät tuottaneet tulosta, joten päätin, että tarvitaan sellainen ihminen politiikassa.

Jatkoin töiden ohessa kouluttautumista mm. johtamisen erikoisammattitutkinnolla ja suorittamalla YAMK insinööritutkinnon Turun ammattikorkeakoulussa. Tämä jatkuva itsensä kehittäminen on ollut selvästi myös ponnahduslauta urallani kohti nykyistä tehtävääni toimitusjohtajana.